Tässä Helsingin hovioikeuden tapauksessa B tilasi rakennusurakan urakoitsijalta A. Urakan piti valmistua urakkasopimuksen mukaisesti viimeistään 31.1.2014. Urakkasuoritus viivästyi urakkasopimuksen mukaisista välitavoitteista vesikattojen osalta 140 työpäivää, lämmityksen osalta 170 työpäivää, tasotietöiden osalta 164 työpäivää ja sisäpuolisten töiden osalta 78 työpäivää. Lisäksi kohteen vastaanotto viivästyi 131 työpäivää.
Tapauksessa täytyi siten selvittää, onko B:llä Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1988 -ehdot) mukaisten viivästyssakkojen lisäksi oikeus saada vahingonkorvausta urakoitsijalta urakan viivästyksen johdosta. Hovioikeus katsoi, ettei B ollut oikeutettu vahingonkorvaukseen, sillä B ei ollut osoittanut, että osapuolet olivat sopineet muista korvauksista viivästyssakkojen lisäksi. Hovioikeuden mukaan edellä mainittuun voidaan tehdä poikkeus, jos urakoitsija on menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.
Hovioikeus perusteli päätöstään sillä, että viivästyssakko on korvausvastuun yläraja eli sakkoa koskevan YSE-ehtojen 18 §:n on tarkoitettu lopullisesti ratkaisevan osapuolten välisen vastuun viivästystilanteessa, joissa ei ole kysymys siitä, että urakoitsija olisi menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.
Näin ollen viivästyssakko oli tarkoitettu ainoaksi seuraamukseksi viivästymisestä osapuolten välillä.
Tapauksesta selviää, ettei rakennusurakan tilaajalla ole viivästyssakon lisäksi oikeutta muihin korvauksiin, jos urakoitsija ei ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.
YHTEYSTIEDOT
Jos urakkasopimuksesi suorituksen viivästyessä koet, että urakoitsijasi on menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme: https://www.kiinteistoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 1.2.2018
Valitukset
A on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteesta ilmenevät vaatimukset ja vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan A:n selvittely-, asianosais- ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan B:lle kohteen käyttöönoton viivästymisestä aiheutuneena vahinkona 150.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.11.2014 lukien ja että A:n maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan 237.110,66 euroksi korkoineen ja A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
B:n vahingonkorvausvaatimus
Urakka oli viivästynyt yli urakkasopimuksessa sovitun viivästyssakollisen viivästysajan. Urakoitsijan vastuuta ei tullut rajoittaa viivästyssakkoon. Urakoitsijan vahingonkorvausvelvollisuuden arvioinnissa tuli ottaa huomioon YSE-ehtojen 18 §:n lisäksi 25 §. Urakoitsija vastasi 25 §:n nojalla kaikista tilaajalle sakollisen viivästysajan jälkeen syntyneistä vahingoista.
Vastaukset
A on vaatinut, että B:n valitus hylätään.
B:n vahingonkorvausvaatimus
B:n vahingonkorvausvaatimus oli perusteeton ja määrän osalta virheellinen.
YSE-ehtojen 18 § oli luonteeltaan vastuunrajoitus, joka rajasi urakoitsijan viivästysvastuun viivästyssakkojen määrän. Vastuunrajoitusehtoa ei tullut tulkita laajentavasti urakoitsijan vahingoksi. YSE-ehtojen 25 §:n 3 kohtaa ei tullut tulkita siten, että viivästyssakkolausekkeen vaikutus rajoittui aikaan, jolta oli sovittu erillinen sakko.
B:n vastakanteen sivulla 8 esitetty laskelma menetetyistä vuokratuotoista, yhteensä 110.359,19 euroa kuukaudessa, ei ollut määrällisesti oikea eikä laskelman perusteista ollut esitetty tarkempaa selvitystä. Laskelmasta ei ollut vähennetty tilaajalta säästyneitä kustannuksia, joita oli ollut arviolta ainakin 30.000 euroa kuukaudessa. Vaaditusta määrästä tuli vähentää ainakin 50.000 euroa.
B:n myötävaikutus hankkeen viivästymiseen tuli ottaa huomioon väitetyn vahingon määrän arvioinnissa.
B on vaatinut, että A:n valitus hylätään.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Hovioikeuden ratkaisu
Asiassa on kysymys yhtäältä siitä, onko A:lla oikeus saada suorituksensa täyttämiseen lisäaikaa sekä korvausta pidentyneen urakka-ajan kustannuksista B:ltä ja toisaalta siitä, onko B:llä oikeus saada viivästyssakkoja sekä lisäksi vahingonkorvausta viivästyssakkojen enimmäismäärän kattaman ajan ylittävältä viivästysajalta A:lta. Kysymys on lisäksi oikeudenkäyntikuluista.
A:n vaatimus lisäajasta ja lisäkustannusten korvaamisesta
Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A on menettänyt oikeutensa vedota kanteessa väitettyihin tilaajan sopimusrikkomuksiin. A:lla ei ole oikeutta lisäaikaan suorituksensa täyttämiseksi eikä korvaukseen urakka-ajan pidentymisestä aiheutuneista kustannuksista. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei ole tältä osin syytä muuttaa.
B:n viivästyssakkovaatimus
B on esittänyt urakan viivästymisen perusteella viivästyssakkovaatimuksen A:ta kohtaan. A on kiistänyt sakkovaatimuksen katsoen viivästyksen johtuneen B:stä. Viivästyssakkojen laskentatapa on riidaton.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että tilaaja on viivästynyt elementtisuunnittelun lähtötietojen toimittamisen suhteen, mutta A ei ole näyttänyt, että urakan viivästyminen olisi johtunut tilaajasta. Tilaajalla on oikeus vaatimiinsa viivästyssakkoihin.
B:n vahingonkorvausvaatimus
B on esittänyt urakan viivästymisen perusteella vahingonkorvausvaatimuksen viivästyssakkojen enimmäismäärän kattaman ajan ylittävältä ajalta A:ta kohtaan. A on kiistänyt vahingonkorvausvaatimuksen YSE-ehtojen vastaisena.
YSE-ehtojen viivästyssakkoa koskevan 18 §:n mukaan tilaajalla on oikeus saada urakoitsijalta viivästyssakkoa sopimuksen määräysten mukaan jokaiselta työpäivältä, jonka urakan täyttäminen myöhästyy urakkasopimuksessa sovituista ajankohdista. Sakko lasketaan urakan valmistumisen osalta enintään 50 työpäivältä ja välitavoitteineen enintään 75 työpäivältä. Tilaajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.
YSE-ehtojen vastuun sisältöä koskevan 25 §:n 1 kohdan mukaan sopijapuolen vastuu käsittää, ellei urakkasopimuksessa tai näissä yleisissä sopimusehdoissa muuta määrätä, velvollisuuden korvata toiselle sopijapuolelle kaikki ne vahingot, jotka aiheutuvat siitä, että urakkasopimuksen mukaiset velvollisuudet jäävät jossain suhteessa täyttämättä, tai jotka tämä muutoin aiheuttaa toiselle sopijapuolelle. Kohdan 3 mukaan vastuuseen viivästyksestä siltä ajalta, jolta on sovittu erillinen sakko, noudatetaan viivästyssakkoa koskevia määräyksiä.
Asiassa on arvioitava sitä, rajoittuuko urakoitsijan viivästysvastuu viivästyssakkojen enimmäismäärään vai vastaako urakoitsija viivästyssakkojen enimmäismäärän ajallisesti kattaman ajan jälkeen jatkuneesta viivästyksestä tilaajalle aiheutuneista vahingoista. Tulkittavana on erityisesti, laajentaako YSE-ehtojen 25 §:n 3 kohta urakoitsijan viivästysvastuuta 18 §:n mukaisesta vastuusta. Aikaisemmat Rakennusalan yleiset sopimusehdot eivät ole sisältäneet YSE 1998 ehtojen 25 §:n 3 kohtaa vastaavaa määräystä. Asiasta ei ole annettu ennakkoratkaisua, ja oikeuskirjallisuudessa on esitetty asiasta erisuuntaisia kannanottoja.
YSE-ehdot eivät ole sopimusosapuolten itsensä laatimia, eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että niiden sisältöä olisi käsitelty sopimusneuvotteluissa. Sopimusoikeudessa vakiintuneen periaatteen mukaisesti sopimuksen tulkinnan lähtökohdaksi on siten otettava sopimuksen sanamuoto. YSE-ehtojen 25 §:n 3 kohdan kirjauksen ”siltä ajalta” voitaisiin sanamuotonsa mukaisesti katsoa tarkoittavan, että 18 §:ää sovellettaisiin vain viivästyssakkojen enimmäismäärän kattamaan aikaan ja tämä jälkeen noudatettavaksi tulisi 25 §:n 1 kohdan tarkoittama vastuu. Toisaalta sanottu tulkinta näyttäisi olevan ristiriidassa 18 §:n sanamuodon kanssa siltä osin kuin viimeksi mainitussa pykälässä todetaan, että ”[t]ilaajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti”. Asia ei siten ole ratkaistavissa yksinomaan pykälien sanamuotoja tarkastelemalla.
Viivästyssakon päätarkoitus on tehostaa sitä, että suoritusvelvollinen noudattaa sovittua suoritusaikaa. Viivästyssakolla pyritään myös korvaamaan sitä tilaajan vahinkoa, joka tälle viivästyksestä johtuu. Rakennusurakassa viivästyssakon määrän laskemista perustellaan rakennuksen käyttöönoton viivästymisestä johtuvilla tuottojen menetyksillä. Velvollisuus suorittaa viivästyssakkoa ei kuitenkaan edellytä minkäänlaista vahingon syntymistä, vaan velvollisuus syntyy suoraan sopimuksen nojalla pelkän suorituksen viivästymisen perusteella. Viivästyssakko on siten kaavamainen seuraamus sopimusrikkomuksesta. Viivästyssakolla toteutetaan samoja päämääriä kuin vahingonkorvauksella, mutta pyritään samalla yksinkertaistamaan korvausmenettelyä sekä lisäämään ennakoitavuutta. Tosiasiallisesti sakolla katetaan usein samoja vahinkoja kuin vahingonkorvauksella.
Hovioikeuden arvion mukaan keskeistä asiassa on, että YSE-ehtojen käyttämisellä on ollut tarkoitus luoda selkeät säännöt, joiden perusteella osapuolet voivat jo ennakolta arvioida muun muassa viivästystilanteisiin liittyviä riskejään. Ehtojen 18 § on otsikoltaan ”viivästyssakko”, ja se on luvun 2 ”urakka-aika” alla. Ehtojen 25 § on puolestaan otsikoltaan ”vastuun sisältö”, ja se on luvun 3 ”vastuu” alla. Hovioikeus katsoo, että YSE-ehtojen viivästysvastuuta koskeva selkeys vaarantuisi, mikäli 25 §:n 3 momentti, joka ei ole viivästyssakkoa koskevan 18 §:n yhteydessä, johtaisi viimeksi mainitun pykälän sanamuodosta poikkeavaan lopputulokseen.
Sanotuilla perusteilla sopimusehtoja on aihetta tulkita niin, että kyseinen sakko on korvausvastuun yläraja eli sakkoa koskevan 18 §:n on tarkoitettu lopullisesti ratkaisevan osapuolten välisen vastuun viivästystilanteissa, joissa ei ole kysymys siitä, että urakoitsija olisi menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Ehtojen 25 §:n 3 momenttia voidaan pitää selventävänä viittauksena viivästyssakkoa koskevaan 18 §:ään ja siihen, että urakoitsijan vastuu viivästystilanteessa poikkeaa 25 §:n 1 momentin mukaisesta yleisestä osapuolten vastuusta. Näin ollen B ei ole osoittanut, että osapuolet olivat sopineet siitä, että sillä olisi oikeus muuhun korvaukseen kuin viivästyssakkoon urakan myöhästymisen johdosta. Sakko on tarkoitettu ainoaksi seuraamukseksi viivästymisestä osapuolten välillä.
Edellä esitetyillä perusteilla B:llä ei ole oikeutta saada urakan viivästymisen johdosta A:lta vahingonkorvausta viivästyssakon lisäksi. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen tältä osin.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
A velvoitetaan suorittamaan B:lle oikeudenkäyntikuluina hovioikeudessa 37.200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Ratkaisu oli yksimielinen.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
YHTEYSTIEDOT
Jos urakkasopimuksesi suorituksen viivästyessä koet, että urakoitsijasi on menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme: https://www.kiinteistoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Viitatut lait:
Korkolaki
Rakennusurakan yleiset sopimusehdot