Asunnosta annettavat tiedot
Kuluttajansuoja on tärkeä osa asuntoa markkinoidessaan, elinkeinonharjoittajien on annettava markkinointiasetuksesta löytyvät perustiedot asunnosta. Myös yksityinen kuluttaja, joka myy omaa asuntoaan, yleensä antaa nämä samat tiedot asunnostaan, vaikka hänellä ei olekaan vastaavaa velvollisuutta tehdä niin. Tietojen antamisessa on kolme vaihetta: myynti-ilmoitus, myyntiesite ja asunnon esitteleminen.
Myynti-ilmoitus
Kuluttajille suunnatussa ilmoituksessa tai mainoksessa on mainittava: asunnon tyyppi (kerrostalo, pientalo jne.); asunnon sijainti; asuintilojen pinta-ala ja huoneluku, sekä rakentamattoman maan pinta-ala; keskeneräisen asunnon arvioitu valmistumisaika; asunnon myyntihinta ja velaton hinta; markkinoinnista vastaavan elinkeinonharjoittajan nimi ja osoite. Asunnon keskeneräisyys tai varustuksen puutteellisuus on mainittava ilmoituksessa. Ilmoituksessa on myös mainittava pientalon sijainti vuokramaalla tai jos asunto on vuokrattu.
Myyntiesite
Kun asuntoa tarjotaan ostettavaksi kuluttajalle, siitä on laadittava esite. Kaikenlaisten asuntokauppojen esitteissä kuuluu olla nämä tiedot: asunnon tyyppi; asunnon laatu (osakehuoneisto, kiinteistö, käyttöoikeus tms.); asunnon vapautumis- tai valmistumisaika; hinta velattomana sekä asunnon perusmaksuehdot, jos asunto on rakenteilla; alueen kaavoitustilanne ja viranomaisten yhteystiedot lisätietoja varten; liikenneyhteydet ja palvelut; markkinoinnista vastaavan elinkeinonharjoittajan nimi, osoite ja puhelinnumero.
Kun kyseessä on omakotitalo tai tontti, tulee lisäksi mainita: maa-alue ja sen pinta-ala; tarkka sijainti (rekisterinumero ja osoite); rakennusoikeus; alueen rakennukset; käyttöä tai luovutusta koskevat mahdolliset rajoitteet; jos vuokramaa, vuokranantaja, vuokran määrä ja vuokra-aika; kiinteistön kiinnitykset, rasitteet ja rasitukset; rakennuksen valmistumisaika; rakennusmateriaali, kattotyyppi ja kate; lämmitysjärjestelmä; huoneluku ja pinta-alat eriteltyinä asuin- ja muihin tiloihin; keskimääräiset lämmityskustannukset ja arvio niistä, jos vielä rakenteilla.
Osakehuoneistosta pitää mainita lisäksi; asunnon osoite ja sijaintikerros kerrostalossa; asunto-osakeyhtiön nimi ja asunnon osakkeiden numerot; isännöitsijän nimi ja yhteystiedot; asunnon huoneluku ja pinta-alat eriteltyinä asuintiloihin ja muihin tiloihin; taloyhtiön maa-alueen koko ja tiedot vuokrasopimuksesta, jos vuokramaa; rakennuksen valmistumisaika tai siitä arvio; kerrosluku, rakennusmateriaali; pientalon kattotyyppi ja kate; lämmitysjärjestelmä; kaikkien huoneistojen lukumäärä sekä asuin- ja liikehuoneistojen pinta-ala; yhtiölle kuuluvat asukkaiden pysäköintitilat; käyttö- ja luovutusrajoitukset ja lunastusoikeus; asumiskustannukset (vastike, vesimaksu jne.); mahdollinen osuus yhtiön veloista; mahdolliset myöhemmät velvoitteet, jotka aiheuttavat kustannuksia; sovitut peruskorjaukset ja niiden ajan kohta.
Lisäksi, jos asunto poikkeaa jotenkin siitä, mitä ostajalla on aihetta asunnosta olettaa, poikkeama on mainittava esitteessä. Jos vaikka asunnosta puuttuu sähköt tai se ei kuulu kunnalliseen vesijärjestelmään, ostajalle on kerrottava tästä esitteessä. Esitteeseen voi lisätä myös muuta tietoa, joka on ostajalle tarpeellista.
Asunnon esittely
Kun omakotitaloa tai tonttia esitellään, esitteen lisäksi on oltava nähtävillä kartta ja selvitys maa-alueen rajoista, maa-alueen vuokrasopimus, jos sellainen on, rakenteilla olevan rakennuksen kalusteita ja varusteita koskeva seloste ja pohjapiirros.
Osakehuoneiston esittelyssä on oltava nähtävillä yhtiöjärjestys, yhtiön viimeisin tilipäätös, isännöitsijäntodistus, ja muut sellaiset asiakirjat joita tarvitaan yhtiön taloudellisen aseman arviointiin. Jos asunto on vielä rakenteilla, asunnosta on oltava esillä taloussuunnitelma, rakennustapaseloste sekä asunnon pohjapiirros.
Tällaiset tiedot saattavat kuulua jo esitteeseen.
Kuluttajansuoja
Kun sekä ostaja että myyjä ovat yksityishenkilöitä eli kuluttajia, kuluttajansuojaa ei varsinaisesti sovelleta. Asunto- ja kiinteistökauppaa koskevaa lainsäädäntöä kuitenkin sovelletaan myös heidän välillään. Kuitenkin jos toinen osapuolista on kuluttaja ja toinen elinkeinonharjoittaja, kuluttajansuojalakia sovelletaan.
Kuluttajansuojalailla suojellaan kuluttajaa muun muassa markkinoinnilta, joka on hyvän tavan vastaista tai jossa käytetään sopimatonta menettelyä. Markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Markkinointia valvoo markkinatuomioistuin, kuluttaja-asiamies ja aluehallintovirastot. Kuluttaja voi myös pyytää neuvoa kunnalliselta kuluttajaneuvojalta, hän voi myös avustaa kuluttajaa mahdollisessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä ristiriidassa.
Kuluttajansuoja varjelee kuluttajaa myös epäreiluilta sopimusehdoilta. Kohtuuttomia sopimusehtoja ei saa käyttää. Kohtuuttomuutta arvioidaan sopimuksen kokonaisuuden, osapuolten asemien ja muiden olosuhteiden mukaan. Jos kuluttajalla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa johonkin ennalta laadittuun ehtoon, ehtoa sovelletaan kuluttajan hyväksi. Esimerkiksi sopimuslomakkeen tai vakiosopimuksen käyttö voi johtaa siihen, että epävarmassa tilanteessa sopimusta tulkitaan kuluttajan etujen mukaisesti eli laatijansa vahingoksi.
Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä ristiriitoja voidaan selvittää oikeudenkäynnissä, sovittelun avulla tai kuluttajavalituslautakunnassa. Myös kahden kuluttajan väliset ristiriidat voidaan käsitellä ja ratkaista kuluttajavalituslautakunnassa. Lautakunta antaa asiassa ratkaisusuosituksen, joka ei ole kuitenkaan velvoittava eikä sitä voi panna täytäntöön niin kuin tuomioistuimen päätöstä. Kummankaan osapuolen ei ole siis pakko noudattaa suositusta, käytännössä osapuolet kuitenkin usein noudattavat suositusta. Kuluttajalautakuntaa suositaan, koska sen kustannukset ovat pienet, vaikka käsittelyajat saattavatkin kestää yli vuoden. Jos riidan käsittely jatkuu tuomioistuimessa, lautakunnan suositus annetaan oikeudelle lausuntona. Tuomioistuinkaan ei ole sidottu lautakunnan ratkaisusuositukseen.
Jos välitysliike on kutsuttu kuluttajan asuntoon esimerkiksi tekemään asunnosta hinta-arvio, ja välittäjä sitten alkaakin suostutella kuluttajaa asiakkaaksi ja tekemään välityssopimus, tätä kutsutaan kotimyynniksi. Kuluttajalla on viikko tällaisen sopimuksen tekemisestä aikaa perua sopimus ja välittäjän on myös annettava kuluttajalle kotimyyntiasiakirja, josta kuluttaja saa selville oikeutensa tällaisessa tilanteessa.
Asuntokauppojen teko ja siihen liittyvä lainsäädäntö on monimutkaista. Sen vuoksi on hyvä käyttää asiantuntijoiden apua ja meiltä saat sitä! https://www.kiinteistoriitalakimies.fi/yhteystiedot
Lue lisää aiheesta Näin Teet Asuntokaupan: Tuet https://www.kiinteistoriitalakimies.fi/?p=2492
Valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010130
Kuluttajansuojalaki https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780038
Asuntokauppalaki https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940843