Asuntojen sisäilmaongelmat

Kategoriat

Viimeisimmät

Terveydensuojelulain (763/1994, TervSL) tarkoitus ilmenee sen 1 luvun 1 §:n 1 momentista, jonka mukaan lain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Lisäksi lain tarkoituksena on ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa tekijöitä elinympäristöstä, jotka mahdollisesti aiheuttavat terveyshaittoja. Erityisesti asuntojen ja oleskelutilojen kannalta huomioitavaa on lain 7 luvun 26 §:n edellytykset asuntojen ja oleskelutilojen terveysvaatimuksille.

Sisäilmaongelmat eivät ole sallittuja. Asunnoilta vaaditaan muun muassa sisätiloilta niiden sisäilman puhtautta sekä lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden osalta sellaista, ettei edellä mainituista johtuen aiheudu terveyshaittaa asunnossa tai sisätilassa oleskeleville.

TervSL 3 § mukaan terveydensuojelusta säännellään myös säteilylaissa (859/2018), työturvallisuuslaissa (738/2002) ja maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999, MRL). Asunnon omistajien ja haltijoiden tulee huomioida, että heidän täytyy TervSL 27 § edellyttämällä tavalla ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten terveyshaittojen ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Myös terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa asunnon omistajaa tai haltijaa toimenpiteisiin sekä tarpeen vaatiessa kieltää tai rajoittaa asunnon tai oleskelutilan käyttöä.

Sisäilmalle on vaikea asettaa tietynlaista laatutasoa ja siten sisäilmaongelmat ovat osin vaikeita määritellä. Tämä johtuu siitä, että kaikkien sisäilman epäpuhtauksien terveydellisiä vaikutuksia ei tunneta. Tällaisia sisäilman epäpuhtauksia voi kuitenkin syntyä rakennuksen ulkoisista tai sisäisistä tekijöistä, jotka voivat olla peräisin muun muassa ihmisistä ja eläimistä, tai jopa käyttö- ja kulutustuotteista sekä rakennuksen materiaaleista ja pinnoista.

Sisäilmaongelmat huomataan m.m. sisäilman heikosta laadusta, joka on havaittavissa useimmiten käyttäjien hengitystie- ja ärsytysoireiluna tai sisäilman laadun aistinvaraisena huonontumisena kuten hajuna. Sisäilmaongelmat eivät kuitenkaan todeta aina helposti. Niiden toteamisessa voi mennä todella kauan, sillä oireet ilmaantuvat yleensä vähitellen eikä niille välttämättä ole tietynlaisia ominaisuuksia. Oireiden aiheuttajan havaitseminen on myös vaikeaa, sillä epäpuhtaisuuspitoisuudet saattavat olla sisäilmaongelmista huolimatta alhaisia. Sisäilmaongelmien aiheuttajan on useimmiten kosteus, joka on päässyt asunnon rakenteisiin aiheuttaen sisäilmaan mikrobiologisia ja kemiallisia päästöjä. Muita syitä ja aiheuttajia sisäilmaongelmille ovat esimerkiksi huonosti toimiva ilmanvaihdos, suojaamattomasta eristevillasta irtoavat kuidut, tupakansavu tai pintamateriaalien päästöt.

Sisäilmaongelmat tuovat mukanaan terveyshaittoja

TervSL 1 §:n 2 momentin mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Näin ollen terveyden häiriöksi voidaan katsoa muun muassa sairauden oire, solun tai elimen patologinen muutos, tauti taikka kuolema. Seurauksia tällaisista terveydenhaitoista voivat olla muun muassa päänsärky ja pahoinvointi, tai mahanärsytys tai muu sairaus.

Lain mukaan terveellisyyttä vähentäväksi tekijäksi tai olosuhteeksi voidaan katsoa tapahtuvan silloin, kun henkilö on joko pitkä- tai lyhytaikaisesti altistuneena terveydelle vaarallisille kemiallisille aineille siten, että sairauden tai muun terveyshaitan esiintymisen katsotaan olevan mahdollista. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa sellainen terveydelle vaaralliseksi tunnettu aine, joka ylittää toksikologisin perustein määritellyn haitattomuusrajan 71. Vaikka yleisesti ottaen voidaan sanoa, että terveyshaitalla tarkoitetaan samaa kuin terveydellisellä haittavaikutuksella, TervSL:n määritelmä terveyshaitasta on laajempi, koska se sisältää terveyshaitan vaaran eli sellaisten olosuhteiden esiintymisen, joilla voi olla haitallinen vaikutus ihmisten tai väestön terveyteen. Sisäilmaongelmat siis kannattaa ja pitää myös selvittää.

Fysikaaliset tekijät

Sisäilman kosteus ja lämpötila, ilmanvaihto, säteily sekä melu kuuluvat fysikaalisiin tekijöin. Vaikka nämä tekijät eivät välttämättä itsessään aiheuta terveyshaittaa, täytyy huomioida, ettei niiden ominaisuuksien vaikutusta ihmisten terveyteen ei vielä tunneta. Yleensä ne aiheuttavat muiden tekijöiden kanssa haitallisuutta terveyteen. Tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa korkea lämpötila, joka voi kiihdyttää kemiallisten epäpuhtauksien vapautumista lähteistään. Ihmisille voi aiheutua oireilua, terveyshaittaa tai asumisen epäviihtyisyyttä muun muassa liian kosteasta tai kuivasta ilmasta, liian matalasta tai korkeasta ilman lämpötilasta, taikka vajaasta tai liian suuresta ilmanvaihdosta.

Huoneilman kosteudesta säännellään asumisterveysasetuksen 5 §:ssä, jonka mukaan huoneilman kosteus ei saa olla pitkäkestoisesti niin suuri, että siitä aiheutuu rakenteissa, laitteissa taikka niiden pinnoilla mikrobikasvun riskiä. Asuinhuoneiden lämpötiloja säännellään asetuksen 6 §:ssä ja 8-10 §:ssä säännellään ilmanvaihdon laadusta toimenpiderajoineen. Muun muassa hengitysteiden limakalvojen, silmien sidekalvojen ja ihon kuivuminen voivat olla oireita liian kuivasta sisäilmasta. Sisäilman ei tule kuitenkaan olla liian kostea, sillä tällöin rakenteisiin voi muodostua mikrobikasvua, tai jopa punkkien esiintyminen voi lisääntyä. Mikrobivaurioita voi aiheutua myös rakenteiden pysyvästä kostumisesta, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa. Mikrobikasvustoa voi myös kehittyä liian kylmästä kylpyhuoneesta, joka saattaa myös lisätä rakenteiden kosteusrasitusta.

Ilmanvaihdon tarkoituksena on poistaa asunnon sisäilmasta epäpuhtauksia ja huolehtia samalla asunnon puhtaasta korvausilmasta. Ilmanvaihto voi pahimmillaan myös aiheuttaa terveyshaittaa muun muassa siten, että sen aiheuttama melu on häiritsevää, siitä aiheutuu vetoa tai se kuljettaa järjestelmään epätasapainoisuuden vuoksi epäpuhtauksia asunnoista toisiin.

Kemialliset tekijät

Terveydelle haitallisia kemiallisia tekijöitä voivat olla muun muassa rakennus- tai sisustusmateriaaleista haihtuvat yhdisteet kuten formaldehydi tai VOC-yhdisteet tai asbesti sekä polttoprosessissa syntyvät pienhiukkaset kuten PM10 tai PM2,5.83. Tällaiset terveydelle haitalliset kemialliset tekijät voivat olla peräisin rakennusmateriaaleista, kosteuden vaurioittamista rakenteista, rakennuksen muista tiloista, läheisistä rakennuksista, maaperästä, sisustusmateriaaleista tai ulkoilmasta.

Kemialliset epäpuhtaudet voivat aiheuttaa terveyshaittaa ja hajuhaittaa sekä vähentää asumisviihtyvyyttä. Sisäilman lämpötila ja kosteus sekä ilmanvaihto ovat sellaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Samanaikaisesti ilmassa ilmenevät kemialliset yhdisteet voivat mahdollisesti vahvistaa myös toisiaan.

Otathan yhteyttä lakimiehiimme, jos tarvitset oikeudellista apua sisäilmaongelmiin liittyvissä asioissa.