Avioliittolaki sisältää säännöksiä, jotka on hyvä ottaa huomioon, kun aviopari myy yhteistä asuntoa. Avioliitossa lähtökohtana omaisuuden erillisyyden periaate, jolla tarkoitetaan, että puolisot voivat määrätä omistamastaan omaisuudesta itsenäisesti, ilman, että avioliitto tätä muuttaisi. Avioliittolaki sisältää kuitenkin vallinnanrajoituksia, jotka rajoittavat tätä määräysvaltaa. Tiettyihin oikeustoimiin, kuten yhteisen asunnon myyntiin vaaditaan puolison suostumus, vaikka asunnon omistaisi vain toinen puolisoista.
Avioliittolain säännöksiä
Avioliittolain mukaan puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteätä omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
38 § (12.4.1995/542) Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
Avioliittolaki 234/1929
Oikeustoimi, jonka puoliso on tehnyt vastoin 1 momentin säännöstä, on julistettava pätemättömäksi, jos toinen puoliso nostaa tästä kanteen kolmen kuukauden kuluessa saatuaan tiedon oikeustoimesta. Kiinteän omaisuuden luovutus tulee kuitenkin päteväksi, jos saannolle on myönnetty lainhuuto eikä luovutuksensaaja saannon tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänyt tietää, ettei luovuttajalla ollut oikeutta luovuttaa kyseistä omaisuutta. Vuokraoikeuden tai muun kiinteää omaisuutta koskevan käyttöoikeuden kirjaamisen vaikutuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä momentissa säädetään lainhuudosta.
Puoliso ei myöskään saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.
39 § (16.4.1987/411) Puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle: 2) osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.
Avioliittolaki 234/1929
Asunnon käyttötarkoitus ratkaiseva tekijä
Vallinnanrajoitusten tarkoituksena on rajoittaa omistajan oikeutta myydä puolisoiden yhteistä kotia, muttei kokonaan estää myymistä. Ratkaisevana tekijänä suostumuksen tarpeellisuuteen onkin siis asunnon käyttötarkoitus. Esimerkiksi tilanteessa, jossa avioparilla on asunto, jota on tarkoitus käyttää yhteisenä kotina, mutta jossa puolisot eivät vielä asu, vaatisi kyseisen asunnon myyminen puolisoiden suostumuksen, kun asuntoa oli tarkoitus käyttää yhteisenä asuntona, vaikka asunnossa ei olla vielä asuttu.
38 § (12.4.1995/542) Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Puolison suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos luovutettava omaisuus on tarkoitettu käytettäväksi pääasiallisesti muuhun tarkoitukseen ja jos kotia ja siihen liittyvää maa-aluetta ei voida jättää luovutuksen ulkopuolelle alentamatta merkittävästi kiinteän omaisuuden arvoa. Mitä tässä momentissa säädetään kiinteästä omaisuudesta, koskee myös toisen maalla olevaa rakennusta ja käyttöoikeutta maahan. Luovuttamiseen rinnastetaan myös kiinteän omaisuuden antaminen vuokralle tai muun sitä koskevan käyttöoikeuden perustaminen.
Aviolittolaki 234/1929
Tuomioistuimelta voi hakea poikkeusta
Avioliittolain mukaan Tuomioistuin voi hakemuksesta antaa luvan edellä esitettyihin kiinteän omaisuuden tai asunto-osakkeiden luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen, jos toinen puoliso on kieltäytynyt antamasta suostumustaan taikka jos suostumusta ei ole muusta syystä saatu hankituksi.
40 § (16.4.1987/411) Tuomioistuin voi hakemuksesta antaa luvan 38 ja 39 §:ssä tarkoitettuun luovutukseen tai muuhun oikeustoimeen, jos toinen puoliso on kieltäytynyt antamasta suostumustaan taikka jos suostumusta ei ole muusta syystä saatu hankituksi.
Avioliittolaki 234/1929
Myynti avioerotilanteessa vaatii myös suostumuksen puolisolta
Jos avioliitto purkautuu avioerosta johtuen, vallinnanrajoitukset lakkaavat vasta, kun ero on lopullinen ja ositus on toimitettu ja lainvoimainen. Siten avioeron tullessa vireille, suostumus yhteisen asunnon myyntiin vaaditaan, kunnes osapuolet ovat toimittaneet osituksen ja ero astuu voimaan. Vallinnanrajoitukset eivät myöskään ole sidoksissa avio-oikeuteen tai avioehtoon, joten suostumus vaaditaan, vaikka puolisoilla olisi avioehto.
Avioliitto, asuntokauppa ja lakimies
Mikäli tarvitset apua asuntokauppaan liittyvissä asioissa, ota yhteyttä asiantunteviin kiinteistöriitalakimiehiimme. https://www.kiinteistoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Avioliittolaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O2L2P38