Henkilövahinko käsitteenä
Henkilövahinkojen tullessa korvattavaksi, on vahingonkorvaus kyseessä. Tällöin voidaan soveltaa Vahingonkorvauslakia (VahL) 5 luvun periaatteita ja käytäntöä sopimusosapuolten välillä. Henkilövahingon käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty VahL:ssa. Henkilövahingon kärsineellä on VahL 5:2:den mukaan oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansiomenetyksestä sekä kivuista, särystä ja muusta tilapäisestä ja pysyvästä haitasta.
Henkilövahingoksi luokitellaan ruumiinvammat ja sairaudet, mutta näiden lisäksi myös terveydentilan epäedullisia muutoksia voidaan katsoa kuuluvan niihin. Lain esitöiden mukaan henkilövahingolla tarkoitetaan fyysistä tai psyykkistä terveydentilan häiriötä, joka on lääketieteellisin keinoin todettavissa.
Henkilövahingon korvattavuuden edellytyksenä ei ole esimerkiksi se, että kipu olisi lääketieteellisin tutkimusmenetelmin pystyttävä näyttämään toteen vaan korvattavuuden perusteeksi riittää se, että kipua aiheutuu lääketieteellisten kokemussääntöjen mukaan. Rajatapauksissa ei ole tarkoituksenmukaista arvioida, onko kyseessä henkilövahingoksi luokiteltava ilmiö, vaan terveyteen kohdistuvien haittojen korvaaminen henkilövahinkona perustuu kuitenkin oikeudelliseen harkintaan. Muun muassa KKO:n ratkaisussa KKO 2006:23 sairaanhoitajan sairaalabakteeritartunnasta aiheutunut oireeton kantajuus rinnastui vaikutuksiltaan ammattitautilaissa (1343/1998) tarkoitettuun työssä biologista tekijöistä aiheutuneeseen sairauteen, vaikka kyse ei ollut lääketieteellisestä sairaudesta. Bakteeritartunnan kantajuus aiheutti sairaanhoitajalle ansiomenetystä, sillä se rajoitti henkilön koulutusta ja kokemusta vastaavaa työtä sairaanhoitajana. Koska taudin kantajuus aiheutti haitallisia seurauksia, oli kyseessä myös vahinko.
Aineelliset ja aineettomat henkilövahingot
Henkilövahingot voidaan jakaa aineellisiin ja aineettomiin vahinkoihin. VahL 5:2 1-2 kohdissa ovat aineelliset vahingot, jotka ovat helposti todennettavissa ja rahamääräisesti mitattavissa. Edellä mainittujen osalta kyse on taloudellisen menetyksen korvaamisesta. Tällaisessa tilanteessa taloudellisia menetyksiä voivat olla muun muassa tarpeelliset hoito- ja lääkekulut sekä ansiomenetykset. VahL 5:2:n 3-4 kohdissa ovat henkilövahingot, jotka ovat sellaisia vahinkoja, joiden rahamäärää ei vodia täsmentää objektiivisin kriteerein. Tällöin korvataan henkilövahingon aiheuttaman elämänlaadun heikentymisen hyvityksestä eli esimerkiksi sairauden aiheuttamat kivut, säryt ja haitat. VahL 5:2:n mukaisia periaatteita voidaan noudattaa, kun arvioidaan sopimusperusteisten aineettomien henkilövahinkojen korvaamista. Kärsimyksen korvaamista sopimussuhteissa voidaan käyttää VahL 5:6:n periaatteita arvioinnin lähtökohdaksi.
Epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet, jotka ovat seurausta henkilövahingosta, kuuluvat VahL 5:2:n tarkoittamaan korvattavaan haittaan.
Korvattavia haittoja ovat esimerkiksi kipu, särky tai korvien soiminen eli tinnitus. Myös toimintakyvyn heikkeneminen, kuten kymenemättömyys aistia tai liikkua normaalisti ovat VahL 5:2:n tarkoittamaa korvattavaa haittaa.
Toisin kuin tilapäinen haitta, joka on ohimenevä, pysyvä haitta lääketieteelliseen tietämyksen perusteella heikentää henkilön elämänlaatua koko loppuelämän ajan. Pysyviä haittoja voivat olla kosmeettisia. Tällaisia ovat muun muassa palovammasta jääneet epäesteettiset arvet. Tunnereaktiot, kuten harmin tai mielipahan tunne, eivät kuitenkaan sisälly kyseisen säännöksen tarkoitettuun haittaan.
Terveyshaitta henkilövahinkona
Terveyshaittaa, joka on Terveydensuojelulain (TervSL) 1:2 §:n mukaista, voidaan pitää Asuntokauppalain (AsKL) 4 luvun tarkoittamana laatuvirheenä, josta voi aiheutua korvatta henkilövahinko AsKL 4:26:n mukaisesti, mutta TervSL:n mukainen terveyshaitta ei välttämättä ole henkilövahinko. Terveydensuojelulainsäädännön tarkoittama terveyshaitta ei edellytä henkilöltä tiettyä elämänlaadun heikentymistä vaan riski tällaiseen riittänee. Täten terveydensuojelulainsäädännön tarkoittama henkilövahingon käsite on laajempi kuin VahL:n tarkoittama henkilövahinko. KKO ratkaisussaan KKO 2008:20 arvioi terveyshaittaa henkilövahinkona, jossa se totesi homeallergian syntymisen olevan henkilövahinko sen aiheuttaessaan haitallisia oireita. Tapauksessa vuokranantajan katsottiin olevan vahingonkorvausvastuussa vuokralaisella sen aiheuttaman henkilövahingon pysyvän haitan perusteella.
Myös asunto- ja kiinteistökaupassa mikrobivaurioiden aiheuttamat terveyshaitat voidaan vastaavanlaisesti katsoa henkilövahingoksi, joka tulee vahingonkorvauksella korvattavaksi. Tällaisiin vahingonkorvauksiin liittyy näyttövaikeuksia, joiden vuoksi kyseisiä vahingonkorvausvaatimuksia esitetään harvoin. Vahingon korvaamista ei usein vaadita henkilövahinkona asunto- ja kiinteistökaupassa. Rovaniemen HO:n ratkaisussa nro 137 16.2.2007 S 06/298 oli kyse kiinteistökaupasta ja aineettoman henkilövahingon korvaamisesta. Vaikka kyseisessä tapauksessa vahingonkorvauksen edellytykset täyttivät, ostajat vaativat kosteus- ja mikrobivaurioista aiheutuneen herkistymisen korvaamista henkilövahinkona, vaikka ostajilla oli oikeus vahingonkorvaukseen kiinteistön laatuvirheen johdosta. HO:n ratkaisun mukaan ilman laboratoriokokeita ei voida sanoa, oliko ostaja herkistynyt kosteusvaurioon viittaaville mikrobeille. Täten vaatimus hylättiin, koska sen katsottiin olevan näytön osalta puutteellinen, mutta myyjät olivat kuitenkin korvausvelvollisia ostajalle tutkimus- ja analyysikuluista. Lisäksi kyseisessä tapauksessa vahingonkorvauksella korvattiin myös korjaustyön ajalta muualla asumisesta aiheutuneita kuluja.
Myös edellä mainitussa KKO:n ratkaisussa KKO 2008:20 tuomittiin vahingonkorvauksia altistusta mittaavien IgG-luokan vasta-aineiden perusteella. HO ei kuitenkaan pitänyt KKO:n kaltaisesti IgG-altistumista sairastumisena eikä siten pysyvänä terveyshaittana, joka tarkoitti sitä, että vahingonkorvauksiin ei ollut perustetta. Hoitokuluja ja oireita voi aiheutua myös altistumisesta, jolloin kyse ei kuitenkaan välttämättä ole jatkuvasta sairaustilasta. Oireista voidaan jäädä korvaamatta, jos ne ovat vähäisiä, vaikka ne olisivat seurausta altistumisesta. Altistumisoireiden aiheuttamat kulut tulisi kuitenkin korvata aineellisina vahinkoina. Jos terveydentilan häiriö täyttää merkittävyysedellytykset, voidaan altistumisoireiden katsoa kuitenkin oikeuttavan korvauksiin. Tällaisessa tilanteessa altistumisoireet ovat korvattavissa henkilövahinkona tilapäisen haitan perusteella.
Viitatut lait:
Vahingonkorvauslaki ( 31.5.1974/412 ) https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1974/19740412
Asuntokauppalaki ( 23.9.1994/843 ) https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940843
Terveydensuojelulaki ( 19.8.1994/763 ) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763
YHTEYDENOTTO
Jos tarvitset apua vahingonkorvauksiin liittyvissä asioissa, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme. Linkin kautta löydätte yhetystiedot.